Syksyllä 2015 samasta talonyhtiöstä naapuri pyysi meitä mukaan Lämsänjärven koulusta varaamalleen salivuorolle. Hän oli varannut sen perheelleen. Koko talvi telmittiin pienellä porukalla, kahden perheen voimin kerran viikkoon. Oli tosi kivaa. Siemen jäi itämään takaraivoon.

Nelivuotias oma lapsi alkoi samoihin aikoihin kysellä harrastuksien perään; käviväthän saman ikäiset kaverit jos missä harrastuksessa pitkin viikkoa. Noh, ei muuta kuin valtavirtaan mukaan. Treeneissä parin kerran jälkeen lyötiin maksulappua kouraan talkoo- ja varustehankintalistan seuratessa perässä. ”Voisitko entisenä pelaajana ryhtyä valmentajaksi”, kysyttiin. Kävin mieluummin itse treenaamassa lasten treenien aikaan, mutta aina palatessani lenkiltä ja liittyessäni katsomovanhempien suureen laumaan, huomasin monipuolisen urheilutaustani vuoksi ja iltamyöhään kestävien pihapelien kasvattina mielessäni kyseenalaistavani koko kuvion mielekkyyden. Aikuiset toimivat logistisessa tehtävissä illat pitkät ja oma liikkuminen sekä yhteinen aika pukkaa jäädä vähiin. Jos 10 vuotiaalla natiaisella on 5 viikkotapahtumaa ja 60 % lopettaa teini-iässä liikkumiseen läpeensä kyllästyneenä, niin eikö tässä kuviossa olisi jotakin korjaamisen varaa? Puhumattakaan varhaisen erikoistumisen yksipuolistavasta vaikutuksesta urheilijauriin… Vaimon ja parin ystävän kanssa puhuttiin asiasta, ja pienen aivomyrskyilyn jälkeen meillä oli Lähirähinä. Eikun tuumasta toimeen!

Logistiikkayrittäjien kokoontumisajot

Koulun salivuoro varattuna, mainoslehtiset Lämsänjärven koulun rehtorin kautta kotiin välitettyinä seisoskeltiin elokuisena maanantai-iltana 2016 Lämykän koulun edessä. Noinkohan ketään tulee? Tulihan niitä! Ensin seitsemän. Sitten yhdeksän. Aikuisiakin pakotettiin kentän reunalta mukaan. Lapset auttoivat. Heitettiin pallo aikuisen syliin ja lapset riistämään. Pakko osallistua. Omat temput tuntuivat pian nähdyiltä; saisikohan joitain kavereita tulemaan vetämään lajikokeiluja? Ilomielin, oli lähes poikkeuksetta vastaus. Tuli miekkailuseuran Teemu, sitten Jussi vetämään koripalloa, Matias akrobatiaa ja capoeiraa. Pian meitä oli useita kymmeniä joka kerta. Judopoikien Jessen ja Antin näyttäessä mallia ja heitellessä salissa toisiaan, hyvä jos sekaan mahtui. Voitaisiinko ottaa yhteinen höntsäpeliaika, kysyttiin? No, siinähän tuo kenttä köllöttää ihan käyttämättömänä! Aletaan pellaan! Jääpallon lajikokeilussa sydäntalvella 60 innokasta kokeilijaa ahtautui Lämsänjärven pieneksi auratulle kentälle. Pipolätkässä viilettivät keväällä pelin tiimellyksissä niin raavaat äijät kuin pikkutytötkin. Naapurin Jonne kolasi kenttää, jos kaupunki sitä ei tehnyt. Järjestettiin yhteisiä tapahtumia asukasyhdistyksen kanssa. Aikuiset moikkaa toisiaan kadulla ja puistoissa sekä lapset repivät uusia tuttaviaan mukaan leikkimään. Aika siistiä!

Alussa olivat vetäjät ja lapset…

Näin Lähirähinä lähti liikkeelle Lämsänjärvellä ja on saanut aikaan hyvää sosiaalista vipinää koko asuinalueella. Aika varhaisessa vaiheessa muistakin kaupunginosista alkoi kuulua kysymyksiä, miten oman Lähirähinän saisi käyntiin. Järjestimme huhtikuussa 2017 ensimmäisen Lähirähinä -koulutuksen ja haaviin tarttui monta innokasta pioneeria. Matkan varrella olemme saaneet lisäksi upeita yhteistyökumppaneita mukaan. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n Sporttikummien kanssa Lähirähinää viedään nyt jo Jyväskylään syksyksi 2017. Ja Puolivälinkankaalla löydettiin asukasyhdistyksen pyörittämän Puokkarin Nuokkarin kanssa nopeasti yhteinen sävel. Toukokuussa 2017 Puokkarin Puumat aloittivatkin toimintansa kolme kertaa viikossa Nuorisotalon hulppeissa tiloissa toisena Lähirähinä -alueena. Tuira seurasi perässä kesäkuussa 2017. Kesän jälkeen elo-syyskuun vaihteessa Lähirähinä toimii jo seitsemällä kaupunginosalla, kun vielä Toppila, Herukka, Kaakkuri ja Hönttämäki aloittavat toimintansa.

Jesse ja Antti vetämässä judon lajikokeilua.

Lähirähinän ajatuksena on toimia lähellä ihmisiä ja ilman mitään kynnyksiä. Ei edes matalia. Tuu mukaan, jos haluat tahi kerkeet! Ei tartte sitoutua eikä ilmoittautua. Maksuja tai talkoopakkoa ei ole. Pidetään yhdessä hauskaa eri harrastuksien parissa uusia taitoja oppien. Ompa se sitten liikuntaa tai karjan kutsumista. Kaikki käy. Mikä olisi kivaa? Kokeillaan sitä! Lähirähinän aloittaminen ei ole ydinfysiikkaa, eikä vaadi suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Usein asiat järjestyvät ja apua saa, kun sitä pyytää. Aika moni ajattelee loppujen lopuksi asioista hyvin samalla tavalla. Yhteisöllisyyden puuttuminen, kiireellinen elämäntapa, yhteisen ajan vähyys ovat esimerkiksi asioita, joita aika moni pyörittelee mielessään omassa arjessaan. Lähirähinä on hyvä työkalu saada muutoksia aikaan juuri näissä asioissa ja juuri omalla asuinalueella. Onko sinun alueesi kahdeksas Lähirähinä-alue? Haluatko tuoda oman mausteesi jo olemassa olevaan Lähirähinään? Haluatko tukea toimintaamme? Tehdä yhteistyötä kanssamme? Mahtavaa! Ota yhteyttä ja tule mukaan!

Puokkarin Puumat yhdessä ensimmäistä kertaa

Timo Perälä,

JS Hercules/ Yhteisöpäällikkö

Lähirähinäkoordinaattori